Historiaa

Suomen Dobermannyhdistyksen jäsen vuodesta 1988 ja dobermann-kasvattaja kennelnimellä KRIEGERHOF vuodesta 1992. Koiraharrastaja olen ollut niin pienestä kuin muistan. Omaa koiraa minun ei ollut mahdollista saada veljeni allergian takia, niinpä naapuruston koirat saivat miltei joka päivä jos jonkinlaista virikettä ja lenkkiä. Alusta asti oli selvää, että haluan palveluskoiraryhmään kuuluvan rodun. En muista kuinka nuori olin, mutta olin äitini toimittajaystävän Reija Puolakan luona kylässä ja siellä ihastuin ruskeaan dobermannurokseen, joka mielestäni oli olemukseltaan ja myös ulkonäöltään upein koira, minkä olin koskaan tavannut. Siitä päivästä lähtien tiesin, että dobermann tulee olemaan minun rotuni ja ahmin siitä kaiken mahdollisen tiedon. Enkä ole sen jälkeen edes miettinyt muuta rotua.

 Liityin rotuyhdistykseen, ja vihdoin keväällä 1989 koitti päivä, jolloin 18-vuotiaana ostin ensimmäisen oman koirani. Ruskea dobberityttö Cimix Casandra (Caste’s Bonny/Dynamo Best) valloitti maailmani. Jo seuraavana kahtena vuotena kotiimme ilmestyivät myös narttu Fernmark Daphne (Black Diva’s Angry Almighty/Fernmark Cara Mia) ja ensimmäinen urokseni, hollannintuonti Falco Bino v.d. Dobermann-Borgh (Bino v.d. Westmark/Lois-Velda v.d. Dobermann-Borgh). Asuin kivenheiton päässä SDY:n Oulunkylän majalta, joten alusta lähtien olin innokkaana mukana yhdistyksen tapahtumissa. Vuonna 1991 menin ystäväni Tanja Hyysalon (ent. Koponen) kanssa ensimmäiselle dobberileirille Haukkulaaksoon. Tarmoa oli loputtomiin, joten silloin ei pätkääkään haitannut, ettei meillä ollut autoa, ei häkkejä koirille, ja asuimme pienessä kolmen hengen kupoliteltassa kolmen dobberin kanssa... Tosin parina seuraavana vuonna maakoukku, neula ja paljon lankaa oli ehdoton varustus leirille mukaan, koska koiramme tietenkin karkasivat teltan läpi harva se ilta… Myöhempinä vuosina sentään hankimme leirejä varten isommat teltat ja myös häkit koirillemme, mutta autoa (eikä ajokortteja) meillä ei ollut, ennen kuin Pia Markkanen pienen punaisen Fiatinsa kanssa liittyi ”jengiimme”. Kouluttajat leirillä eivät tosin voineet käsittää, miten kolme tyttöä ja kuusi dobermannia voivat mahtua niin pieneen autoon. Tämän ”jengin” kanssa (johon kuuluivat myös Nina Lindh, Ina Koli ja myöhemmin Johanna Marjamäki) olimme monena vuonna apujoukkoina luonnetesteissä, näyttelyissä, lastenvedoissa ym. toiminnassa.

Olen suorittanut ja läpäissyt Suomen Kennelliiton Jalostusneuvojien peruskurssin ja suorittanut myös jatkokurssin. Vuonna 2006 innostuin vihdoin suorittamaan kehäsihteerikurssin, tein harjoittelut ja olen toiminut kehäsiheerinä.
SDY:n jalostustoimikuntaan kuuluin avustavana ulkojäsenenä vuoden 1996 alusta 1999 loppuun. Suunnittelin ja piirsin SDY:n vuoden 2000-juhlavuoden näyttelyyn käytettäväksi logon, jossa on luppakorvaisen ja pystykorvaisen dobberinpään profiilit. Tämän jälkeen logoa on käytetty SDY:n lukuisissa tuotteissa. Vuonna 2004 SDY otti käyttöönsä suunnittelemani logon yhdistyksen viralliseksi logoksi. Näyttelytoimikunnassa olin jäsenenä vuodesta 1999 SDY:n 50-vuotisjuhlanäyttelyyn 2000 asti, jonka jälkeen erosin toimikunnasta, koska halusin hengähtää ja poistua aktiivisesta yhdistystoiminnasta..
 SDY:n pronssisen ansiomerkin sain yhdistykseltä vuonna -96. Vuonna 2002 minua pyydettiin takaisin jalostustoimikuntaan, jossa toimin tällä hetkellä varsinaisena jäsenenä. SDY:n hopeisen ansiomerkin sain keväällä 2003.
Kriegerhof kasvatit ovat sijoittuneet korkeille palkintosijoille kansainvälisesti vuoden arvostetuimmassa dobermanntapahtumassa (IDC-SG:ssä) vuosina 2004 (Italia), 2006 (Unkari), 2007 (Italia) sekä historiallisen huima menestys koettiin vuonna 2008 IDC:ssä Ruotsissa, jossa seitsemän (!)kasvattiani sijoittui finaaleissa, voitimme IDC:n parhaan kasvattajaluokan, IDC Jugend Siegerin tittelin ja kaksoivoitto Jüngsten luokassa.
Suomen Dobermannyhdistyksen hallitus on palkinnut kasvattajan vuosikokouksissaan poikkeuksellisen korkeasta menestyksestä ja siten myös suomalaisen kasvatustyön edustamisesta maailmalla vuosina 2006 ja 2007. Kasvattimme sekä kasvattajaryhmämme ovat voittaneet lukuisia dobermannien erikoisnäyttelyitä ja kansainvälisiä Voittajatitteli-näyttelyitä Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kriegerhof käyttövalioita, muotovaliota, rotumestareita, voittajia, Pohjoismaiden voittajia, eri maiden erikoisnäytteyiden voittajia ym. alkaa olla jo kunnioitettava määrä.

Lisää kasvattiemme tuloksia voit lukea TÄÄLTÄ.
VOIT TUTUSTUA MYÖS VUOSIKERTOMUKSIIMME:

VUOSIKERTOMUS 2007
VUOSIKERTOMUS 2006
VUOSIKERTOMUS 2005
VUOSIKERTOMUS 2004

Ehkä siksi, että olin ollut niin monta vuotta vain koirakirjojen armoilla ennen kuin pystyin hankkimaan ensimmäisen koirani ja siten lukenut ihaillen tunnetuista ja rotuun vaikuttaneista kasvattajista, minulle oli jo alunperin selvää, että haluaisin myös kasvattaa dobermanneja, tavoitteena ja haaveena saada tulevaisuudessa jotakin merkittävää aikaiseksi. Anoin ja sain kennelnimeni vuonna 1992. Halusin nimen olevan rodun alkuperäismaalainen, sen piti tuoda esille jollain tavalla dobermannin luonnetta (krieger = soturi/taistelija), ja lisäksi sen piti vielä jotenkin liittyä omaan nimeeni (Kri). Näin syntyi nimi Kriegerhof = Soturihovi. Ensimmäinen Kriegerhof-pentue syntyi joulukuussa 1992.

 Tavoitteenani on palveluhaluinen, rohkea, toimintakykyinen, vahvahermoinen dobermann, joka olisi myös kaunis katsella. Otan huomioon eri yhdistelmissä koirien kaikki mahdolliset hyvät ja huonot ominaisuudet: terveys, luonne, ulkonäkö, sukutaulu, sisarusten ja vanhempien laatu, ym. Niistä sitten pitää tehdä jonkinlainen kompromissi - mitä haen ja haluan juuri siltä yhdistelmältä - ja joskus täytyy uskaltaa ottaa riskejäkin! Pelkästään ulkonäöllisesti olisi vielä suhteellisen helppoa etsiä sopiva uros nartulle, mutta luonteen kannalta ihanteellisinta olisi, jos tuntisi henkilökohtaisesti mahdollisimman hyvin kummatkin vanhemmat ja lisäksi vielä tulevien vanhempien sisaruksia ja muita sukulaisia, mutta useinhan se on mahdotonta. Erilaiset pohjoismaiset luonnetestit ja saksalainen ZTP-testi kertovat jotakin ja helpottavat valintaa, varsinkin jos saa nähtäväksi videon tai olen itse ollut katsomassa testiä. Täydellistä koiraa on kuitenkin mahdoton kenenkään jalostaa  ja lopullisen lopputuloksen kasvattaja näkee vasta jälkikäteen, mutta yrittäminen aina vain parempaan pitää motiivin korkealla  :-)

 Olen aina ollut sitä mieltä, että kasvatustyössä on erittäin tärkeää löytää ensin mahdollisimman laadukas narttu. Niinpä suuntasin jo heti alkuvaiheessa katseeni myös muualle maailmaan, ja yritin saada tietoa sen hetken huippukoirista koko Euroopassa. Graaf Quirinus v Neerlands Stamm kiinnosti, eikä sen jälkeläisiä vielä silloin paljon Suomesta löytynyt. Ystäväni, briard-kasvattaja Virpi Leskinen kysyi talvella 1993, lähtisinkö tulkiksi hänen mukaansa Ranskaan koiranhakumatkalle. Päätin lähteä ja ottaa etukäteen myös selvää, olisiko Ranskassa mitään mielenkiintoista dobermannpentuetta samaan aikaan. Yksinkertaisesti soitin Ranskan dobermannyhdistyksen pentuvälitykseen ja kysyin, mitkä puhelimeen vastanneen rouvan mielestä olivat Ranskan parhaita kenneleitä... Matkamme aikana vierailimme neljässä dobermannkennelissä ja mukaan lähti sitten de la Taniere D’or -kennelistä oma valintani viidestä mustasta nartusta. Näin Inez Glinqui de la Tanière D’or (Graaf Quirinus v Neerlands Stam/Glinka Orcyn de la Taniere D’or) tuli Suomeen huhtikuussa 1993. Suurin virheeni Inezin kanssa oli, etten pitänyt sitä itse vaan laitoin sijoitukseen. Inez:llä ei ole terveystulosten lisäksi tuloksia mistään muusta, kuin yhdestä näyttelystä ja luonnetesti. Ineksestä syntyi kuitenkin pk-kentillä upeasti pärjännyt Kriegerhof D-pentue (isänä Coci’con Marron). Erinäisten ylimääräisten neuvotteluiden jälkeen, Inez:n toinen pentue tehtiin yhteistyössä kennel D'manns:n kanssa. Yhteisen Saksan reissumme tuloksena syntyi D'manns B-pentue, josta minulle tuli ruskea narttupentu - SCHH3, IPO3, BH, ZTP V1A D’manns Bila Kriegerhof (isänä Ilo v.d. Weyermühle).

 Myöhemmin samana vuonna toin vielä Ranskasta samasta kennelistä uroksen,  Ire Eurcon de la Tanière D’orin (Hertog Conan v Manensheide/Europe Cynlor de la Taniere D’or). Vaikkei ”Isak” päässyt typistettyjen korviensa takia moneen vuoteen mihinkään virallisiin tapahtumiin Suomessa voimassa olleiden sääntöjen takia, ”Isakilla” on kuitenkin monia hyvin menestyneitä jälkeläisiä monista eri yhdistelmistä. Kun häntientypistyskiellon myötä tulivat voimaan poikkeusluvat tuontikoirille, ”Isak” saikin yhtäkkiä osallistua Suomessa mihin vain. Isakin saatua poikkeusluvan vein sen luonnetestiin, ja kolmessa virallisessa näyttelyssäkin se on ollut, voittaen kahdella kerralla luokkansa ja sijoittuen PU-kehässä. Isakin toinen näyttely oli SDY:n 50-vuotisjuhla näyttely, missä Isak oli MILLENNIUM VETERAN SIEGER ja PU4. Samassa näyttelyssä parhaina suomalaisten kasvattamina koirina pärjäsivät, Isakin tytär ROP ja Millennium Sieger, kaksinkertainen erikoisnäyttelyn voittaja - Toscanina’s Madame-Mocca ja Isakin poika Pikimekon Yser oli paras uros 2, vieden SERTTIn isänsä nenän edestä :-)  Vuonna 2001 SDY:n epävirallisessa Club Showssa 8-vuotias Isak toi kotiin uudestaan ROP-veteraani pystin. Vuonna 2003, 10-vuoden ikäisenä, Isak oli vuoden tauon jälkeen jälleen SDY:n Dobermannien Erikoisnäyttelyssä! Kotiin lähti taas kerran hieno pokaali ja valtava ruusuke - tuloksena  ERI1 ja VSP-VETERAANI!!! Isak sai rodun italialaiselta erikoistuomarilta Pierluigi Pezzanolta (kennel del Citone) erinomaisen arvostelun :-))))) Aivan yllättäen eräänä iltana syyskuussa 2003 Isakin virtsarakko täyttyi halkeamispisteeseen, mutta mitään kuitenkaan tullut ulos. Päivystyksessä eläinlääkäri epäili Isakilla olevan virtsakiviä. Myöhemmin menimme omalle eläinlääkärillemme ja Isak tutkittiin kirsusta hännänpäähän, kuvattiin ja otettin kaikki mahdolliset näytteet. Kiviä ei ollut, vaan vakavampi juttu....jonkinlainen halvaus, Isak ei pystynyt itse enään virtsaamaan ollenkaan. Kokeilimme kaikkea mahdollista ja mahdotonta - mikään ei auttanut. Elämänilo Isakin silmistä katosi ja sen oli paha olla. Lokakuun 15. päivä, jouduin tekemään raskaan päätöksen. Teimme päivällä kahdestaan kävelyretken metsään, jota Isak niin kovasti rakasti. Illalla, raskain mielin lähdin viemään Isakin viimeiselle matkalleen. Isak nukahti rauhallisesti sylissäni ikuiseen uneen.

 Kun Mervi Ihantola (kennel Clinics) lähti Italiaan astuttamaan Belgiasta tuomaansa narttua Pepsie v Hof Ter Eeckhoutia (Hertog Conan v Manensheide/Nynka v Hof Ter Eeckhout) kuuluisalla uroksella Gamon di Campovalanolla, kiinnostuin suuresti yhdistelmästä ja varasin pennun. Keväällä 1996 ostin sitten pentueesta mustan nartun, Clinics Fruttan, ja ”Kira” elelee tällä hetkellä onnellista elämää Norjassa. Kiralla on Norjassa erinomaisesti näyttelyissä ja pk-kentillä pärjännyt pentue N MVA, KORAD Earl-Wiking v Alpha Nordicin (Graaf Quirinus v Neerlands Stam/Baroness Belita v Alpha Nordic) kanssa ja toinen pentue Norjassa asuvan suomentuonnin Cosi’con Nebo-Nodelluksen (Baron Ebo v Alpha Nordic/Kriegerhof Duchesse Noir) kanssa.

 Minulle tulee monien ulkomaisten dobermannyhdistyksien lehtiä ja niiden kautta olen yrittänyt pysyä ajan tasalla siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Venäjän dobermannlehteä selaillessani muutama vuosi sitten yhtäkkiä tajusin, kuinka mielenkiintoisia koiria meidän isossa naapurissamme on. Niinpä sitten toukokuussa 1997 saapui Rebekka iz Zoosfery (Shogun v Roveline/Smart Wood Hills Yuksi).

Syksyllä 2000, sain äidiltäni elämäni parhaimman syntymäpäivälahjan - "elämäni koira" - mahtava uros SMART WOOD HILLS ELISIR tuli Moskovasta elämääni :-) !

OMAT KOIRAT sivua, voit katsella täältä.

MISTÄ ON KRIEGERHOF KOIRAT TEHTY? Vastauksen löydät JALOSTUKSEEN KÄYTTÄMÄMME koirat sivulta (mm. OMAT KOIRAT sivuilta ja omistuksestamme poistuneet sijoituskoirat)   täältä.

 

 

Pentujen hoitamisesta

Mahdollisimman helppoa synnytystä varten nartulla täytyy olla ensinnäkin erinomainen yleiskunto, niinpä odottava narttu saa tulla vapaasti niin halutessaan muun lauman mukana metsäretkille viimeiseen asti omien voimavarojensa mukaan. Pentulaatikko on aina rauhallisessa nurkkauksessa, mutta kuitenkin perheemme keskellä. Nukun pentulaatikon vieressä vähintään ensimmäisen viikon. Yritän olla liikaa räpläämättä pentuja ensimmäiset kaksi viikkoa. Jos joudun nostelemaan niitä, teen sen mahdollisimman tukevin, varmoin ottein, pitäen pentua kehoani vasten. Kolmeviikkoisista eteenpäin saavat pentujen kanssa seurustella kaikki vieraat ja sukulaiset, silloin apuun kutsutaankin usein kaikki mahdolliset kaverit pentuja leikittämään. Kehittelen pennuille paljon virikkeitä ja vietän paljon aikaa pentulaatikossa. Poikani Sebastian on erinomainen apulainen ja pentujen kanssa touhuaja, hän kun jaksaisi puuhata ja leikkiä niiden kanssa loputtomiin. Pidän erittäin tärkeänä, että pennut saavat kasvattajan luona mahdollisimman paljon ihmiskontakteja, mutta lisäksi tutustuvat oman lauman muihin koiriin ja oppivat näin koirien käyttäytymissäännöt. Tärkeää on myös, että pennut saavat tasapainoisesti ja riittävästi laadukasta ruokaa, ja että niillä on halutessaan oma rauha ja paikka; ensimmäisinä elinviikkoinaan pentujen pitää tuntea olonsa mahdollisimman turvalliseksi.

 

Luonteesta

 Minulle dobermannin ihanteellinen luonne on rohkea/toimintakykyinen, itsevarma koira, jolla on tarpeeksi taistelutahtoa, joka uhkuu intoa ja halua tehdä omistajansa kanssa kaikkea mahdollista yhdessä - ylipäätänsäkin koira, johon voit luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja jolla voit harrastaa halutessasi melkeinpä mitä tahansa. Usein rotumme käytösongelmat johtuvat valitettavasti siitä, että koirat ovat liian epävarmoja, arkoja, hermot eivät ole kunnossa, tai niiltä puuttuu jotain tiettyä voimakasta luonteenpiirrettä vastaan juuri siihen tarvittava tärkeä tasapainottava toinen ominaisuus. Toivoisin näkeväni tulevaisuudessa suomalaisissa dobermanneissa huomattavasti suurempaa toimintakykyä (rohkeutta) ja taisteluhalua (koiran "moottori") yhdistettyinä hyviin hermoihin, kun mitä tällä hetkellä suomalainen keskivertodobberi omaa. Dobermann ei ole jokaisen ihmisen koira, eikä sen pidä ollakaan. Rotu sopii henkilölle, joka haluaa viettää aikaa koiran kanssa paljon enemmän kuin ehkä monen muun rotuiselle on tarve, joka liikkuu paljon ulkona, ja joka ylipäätään osaa toimia koiran kanssa määrätietoisesti ja aktiivisesti. Parhaimmillaan dobermann onkin paljon enemmän kuin pelkkä koira: se on uskollisin ja aidoin ystävä, minkä voi koskaan saada!

Terveiset ja kiitokset kaikille kasvattieni omistajille koirienne erinomaisesta huolenpidosta. 

Tulevaisuus näyttää valoisalta, tästä on hyvä jatkaa! 

Kristiina

 

TÄÄLTÄ VOIT LUKEA KASVATTIEMME SAAVUTUKSIA/TULOKSIA !

 

IDC-2007

IDC-2007 - 21/22/23 SEPTEMBER - DESIO (Mi) ITALY

IDC-2007
EX4 working class
KRIEGERHOF PRINCESS PARIS

 

IDC-2006
V2 OPEN CLASS  - KRIEGERHOF PRINCESS PARIS
V2 INTERMEDIATE CLASS  - KRIEGERHOF RHIANNA
3rd BEST BREEDER  - kennel KRIEGERHOF
V5 WORKING CLASS  - KRIEGERHOF KHLOE-KALINA

 

Lähdimme 3 kasvattimme kanssa kansainvälisesti dobermannien vuoden päätapahtumaan

IDC-SG viikonloppuun, joka pidettiin Unkarissa vuonna 2006.

Teimme Suomen dobberihistoriaa - Unkarista lähdimme 3 pokaalin kera kotia kohti ! ! !

IDC-2004 finaalissa Kristiina ja avoimen luokan V2 COSI'CON NEBO-NODELLUS (Baron Ebo v Alpha Nordic - Kriegerhof Duchesse Noire)

IDC-2005 finaalissa Kristiina ja YOUTH CLASS SG4 BLACK JAX A TOUCH OF ORGANZA (Smart Wood Hills Elisir - Jean Dark Organza)

Kristiina, Kriegerhof Incognita ja Kriegerhof Konrad Krieger Norjan erkoisnäyttelyvoiton jälkeen :-)

 

Toivottavasti viihdyt sivuillamme ja........ MUISTA KIRJOITTAA VIERASKIRJAAN !!!! Kristiina,  ruskea Cosi'con Nebo-Nodellus ja musta Hainide Nemrod-Chuck

 

KRIEGERHOF RHIANNA, KRIEGERHOF KHLOE-KALINA ja KRIEGERHOF PRINCESS PARIS
arvokkaiden IDC - 2006 pokaaliemme kanssa